Moikkamoi! Joo, eilen eli maanantaina mentiin takas koulun penkkiin, onneks vasta yheksään...no, on sinne iha kiva palata ku näkee kavereita :):)
Mutta itse asiaan, mä ajattelin vähä kertoa et miten oon päätyny harrastamaan pianonsoittoa. Oon aina tykänny musiikista, oon kuunnellu musiikkia paljon ja laulanu iha nappulasta saakka. Sit mua rupes kiinnostamaa erilaiset soittimet, mm. kantele ja piano sekä erilaiset huilut ja iso iso harppu (kielisoitin). Olin jossain musiikkiryhmässä vissiin eskarivuoden, siellä soitettiin kanteletta ja erilaisia rytmisoittimia sekä laulettiin. Olin siellä mun yhen nykyisenkin kaverin kanssa, ja sen jälkeen tää kaveri rupes harrastamaan vissii ekalla luokalla kanteleen soittoa, nykyään soittelee sitte isolla konserttikanteleella...Ennen ekaa luokkaa mä sitte päätin; 'Äiti, nyt mä ilmottaudun musiikkiopistoon!' ja pianhan mä sitte istuin siellä soittamassa isolla mustalla flyygelillä jänis istui maassa, tuiki tuiki tähtönen ja ukko-nooa<3 Ah niitä aikoja :D
N. neljän ensimmäisen vuoden opetuksesta mä en muista muuta kun sen, että mulla oli semmone värikäskantinen kirja josta tein tehtäviä, piirsin intervallikortteja ja käytin asteportaita koskettimien edessä. Opettelin, mikä on toonika, dominantti ja subdominantti, opettelin soittamaan C-duuri- ja A-molliasteikot ja kaikenlaista muuta. Vuosi vuodelta tuli aina vaikeampaa opettelua, mutta etenin erittäin hyvin, osasin soittoläksyt kunnolla ja rakastin pianon soittoa yli kaiken. Muistan ku eilisen sen syksyn kun äiti luuli että ilmoittautumiset musaopistoon oli menny jo, ja että mä en voisi enää jatkaa mun harrastusta. Sain itkupotkuraivarin, makasin hysteerisessä itkussa sohvalla ja huusin, että menetän mun rakkaimman harrastuksen!!!!!!!! Äiti oli onneks kattonu sen päivämäärän väärin ja pääsin ilmottautumaan opistoon. Niimpä jatkui mun pianonsoitto viidettä talvea, jolloin olin ehkä koko pianonsoittoni huipulla tähän mennessä (noloa...) koska opiskelin reippaasti ja tunnollisesti kaikki läksyt aina niin hyvin kuin pystyin ja olin unelmaoppilas.
Kuudennella mulle tuli joku asennoitumisongelma tms, en enää jaksanut soittaa pianoa ja ajattelin useampaakin usein että lopettaisin, mutten vain saanut aikaseksi, onneks. En harjotellu läksyjä läheskään yhtä aktiivisesti, joskus soitin ne vaan huonosti läpi tuntia edeltävän päivän iltana...hyi ku oon ollu tyhmä lapsi. Seiskalla mulla oli vielä ihan sama ongelma, en tyyliin osannut enää lukee edes nuotteja, ainakaan kaksisella nopeudella. Mun opettaja huolestu ja rupes korjaamaan tilannetta, ja oon sille ikuisesti kiitollinen että se teki niin! Muuten en nyt ehkä enää soittais ja osaiskaan lukee nuotteja kun huonosti yks kerrallaan. Enkä sen puoleen rytmejäkään...
Nyt kasilla oon pättäny ottaa itteeni niskasta kiinni ja oon huomannu, että oikeesti se kova työ ja harjottelu on sen kaiken arvosta, eikä se ees oo tyhmää kun siihen asennoituu hyvällä mielellä. Ainakin tykkään kuulla mielummin kehuja kun nootteja mun opettajan suusta...se on tiukka tapaus vaikkakin kyllä kiltti :) Nyt mulla on sellanen tilanne et ens tiistaina ois yks esiintyminen IKÄASEMALLA (kuulostaa hyvältä) ja sitte pitäs pikkuhiljaa ruveta ettimään ja kattelemaan ja suunnittelemaan kappaleita sinne kevään tasosuoritukseen. Asteikoita oon nyt soittanu jonkun verran ja muuta semmosta :) Ja vapaasäestys ei katoa mihinkään, eikä myöskään kuuskätiset! Meillä on joka perjantai tästä eteenpäin kuuskätisharjotukset klo 17-17.30 ja ton jälkeen mulla on tunti varttia yli kuuteen asti. Ikävää kyllä että se on perjantaina noin illalla, mutta ehkä ensjaksossa sitte jotenki muuten :)
Ohhoh, tulipas sepostettua ilman kuvia...no, laittelen teille sit joskus vaikka jonku musiikkiaiheisen kuvapostauksen! :)
P.S. Mulla oli tänään kouluterkkari ja oon 171cm pitkä! Oon kasvanu :):)
